sitten mukaan halusi Nietzsche

Ranskalainen koulujärjestelmä, jonka tuotteita (enemmän tai vähemmän hyvin tuloksin) kaikki neljä lastani ovat, ei ole koskaan ollut sydäntäni lähellä ; tuhansia kertoja olen mielessäni kirjoittanut kirjeitä milloin ministereille milloin sanomalehtien mielipidepalstoille esitellen miten koulun pitäisi olla jos se yhtään ajattelisi oppilaiden menestymistä elämässä tai tulevaisuutta tasapainoisina yhteiskunnan jäseninä.

Ehkä joskus vielä löydän energian itse kirjoittamiselle (tai ehkä joku fiksuista lapsistani saa muutosta aikaiseksi ; jaksaa kirjoittaa ministereille tai ryhtyy itse ministeriksi).

Ranskalaisessakin koulujärjestelmässä on kuitenkin muutama (joskin vaatimaton) helmi, ja yksi niistä on lukio — ja erikoisesti se, että äidinkielen koe suoritetaan jo lukion toisen (jota Ranskassa kutsutaan ”première” eli ”ensimmäinen” (lukion ollessa, kuten Suomessa, kolmivuotinen…)) vuoden lopussa.

Lukion viimeisen vuoden aikana äidinkielen tilalle tulee filosofia ja paikallinen ylioppilaskirjoitus alkaakin aina perinteisesti filosofian kokeella. Tavallaan on sääli että filosofia tulee kouluaineeksi vasta lukion viimeisellä, mutta parempi sekin kun ei ollenkaan.

Viikko sitten lukion lopputaipaleella oleva nuorimmaiseni tuli kotiin ja totesi rakastavansa Nietzscheä — vau, ajattelin mielessäni ja mietin taas kerran että miten kummassa syntymättömät lapset jaetaan eri perheisiin … mitkä oikein mahtavat olla sopivien isäntäperheiden kriteerit…

Ihmetellessäni asiaa, työkaverini Marianne totesi myös pitävänsä Nietzschestä ja tarjoutui lainaamaan pari Nietzscheä käsittelevää kirjaa jotka tietysti otin uteliaana vastaan (sisimmässäni ajatellen että ”jos Marianne ymmärtää jotain, ymmärrän varmasti minäkin”).

Ja totta tosiaan, Nietzschessä vaikeinta on ehkä oppia filosofin nimen oikeinkirjoitus.

Tai no, rehellisyyden nimessä on todettava etten ole vielä lukenut kuin yhden Nietzschen elämää kuvaavan sarjakuvakirjan (HelMet kohta 11) sekä aloittanut mielenkiintoisen romaanin Nietzschen psykoanalyysista — HelMet haasteen kohta 16 (en ole ikinä ennen kuullut kirjasta).

Irvin Yalom:in romaani Et Nietzsche a pleuré (alkuperäinen teos When Nietzsche Wept, ilmestynyt 1992 Yhdysvalloissa) on aika mukaansatempaava historiallinen romaani jossa vilistävät 1800-luvun lopun kuuluisia nimiä filosofian, lääketieteen ja musiikin aloilta (Freud, Richard Wagner). Kirja on mielenkiintoinen etenkin yleissivistyksen kannalta. Jostain syystä olen viime aikoina vältellyt historiallisia romaaneja enkä tunne olevani jäävi tekemään mitään varsinaista kritiikkiä kirjasta. Syvältä tämä kirja ei kosketa muuten kuin nimenomaan historialliselta kantiltaan.

Tylsää sen lukeminen ei missään nimessä ole ja aivan tyytyväisenä ihmettelen 150 vuotta sitten eläneiden kuuluisuuksien kärsimyksiä, fyysisisiä rasituksia ja vielä kurjempia henkisiä ”êtats d’âmes”…

Lisään tänne kirjassa olevia ajatuksia — paras tähän asti huomaamistani on ollut ”Tule siksi mitä olet” (Deviens ce que tu es)

Myös : ”Quel est le sceau de la liberté acquise? — Ne plus avoir honte de soi-même” eli suomeksi suurinpiirtein : ”Mikä on saavutetun vapauden sinetti? — Se, ettei enää häpeä itseään”

Oman totuuteni nimissä on kuitenkin paljastettava etten luultavasti viitsisi montaa oheisenlaista romaania lukea. Tästä teoksesta voi ymmärtää mikä ero on oikean kirjailijan ja kirjoittajan, jolla on sanoma, välillä ; oikean kirjailijan henkilöt elävät omaa elämäänsä, niitä ei aina ymmärrä koska ne ovat yhtä monimutkaisia kuin oikeat ihmiset kun taas kirjoittaja, jolla on sanoma, saa aikaiseksi hahmoja jotka eivät tunnu aidoilta, joilla ei ole omaa elämää. Ivan Yalom on psykologi, varmasti erittäin taitava sellainen, jolla on sanoma.

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s