Uniloimen loimi

IMG_3278.JPG

Vanha blogi joka ei kolme vuotta sitten halunnut vielä elää ja joka on nyt mukava yrittää herättää henkiin. Kolme vuotta sitten ajatuksena oli kuvailla unisen naisen olemista ja elämää, mutta into lopahti hyvinkin nopeasti — muistaakseni jo ensimmäisen postauksen jälkeen….

Tällä kertaa tarkoitus on kirjoittaa kirjoista… lähinnä HelMet-lukuhaasteen puitteissa luetuksi jo tulleista ja tulevista kirjoista.

Harvoin on haaste tuntunut yhtä hauskalta ja omalta — vaikka aloitin haasteen heti uudenvuodenpäivänä 2016 ja kirjojakin on tullut luettua jo 7, olen yhä vielä erittäin onnellinen haasteesta ja mietiskelen kirjoja paljonkin. Mietiskelen sitä, mihin haasteen kohtaan kukin kirja kuuluu, mitä haluaisin seuraavaksi lukea ja ennenkaikkea sitä, mitä kustakin kirjasta voisin sanoa toisille kanssalukijoille.

Tänään, lennolla Pariisista Helsinkiin, luin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike-teoksen jonka olin jo lukenut aiemmin mutta jonka halusin lukea uudelleen haasteen 1. kohtaa ajatellen ; Ruuasta kertova kirja. Kirja oli vähintäänkin yhtä hyvä kuin ensimmäisellä lukukerralla — täynnä lämminhenkistä humaanisuutta ja huumoria. Kirjan luettuaan haluaa itsekin vanhentua mielensäpahoittajan filosofisten reseptien mukaan…

Toinen pieni idea on yrittää oppia piirtämään yksinkertaisia kuvia, tunnelmia ja ajatuksia. Löysin Fnac:ista pari japanilaisen sachiko umoto:n ihanaa kirjaa, joista toinen opettaa tarinoiden kerrontaa piirtämällä kuvia ja toinen värittämään. Kirjoja, joita tekee mieli kuljettaa mukanaan kaikialle koska ne tuovat jonkinlaista turvallisuudentunnetta vaikkei maailmani mitenkään turvaton olekaan.